Isänsä kanssa vuonna 1996 Iceheartsin perustanut Ville Turkka on kiireinen mies, mutta ehti istahtaa kahville, ja avata järjestön toimintaa. Ennen Iceheartsin perustamista Turkka näki päivittäisessä työssään lasten ja nuorten kanssa syrjäytymisen syitä ja seurauksia. Samalla hän oli sitä mieltä, että asioihin ajoissa puuttumalla ongelmille voidaan tehdäkin jotain.
– Tapasin lastenkodeissa lapsia ja nuoria, joilla oli paljon asioita pielessä, ja sosiaalityöntekijöiden mukaan ongelmat olivat olleet pitkään tiedossa. Kun näytti siltä, ettei olemassa ole keinoa, jolla ongelmia voidaan ennaltaehkäistä, ajattelin että sellainen pitää keksiä itse, Ville Turkka kertoo.
Pitkäjänteinen työ palkitsee
Syyt syrjäytymisen taustalla ovat moninaisia. Ulkopuolisuus, oppimisvaikeudet, köyhyys ja vanhempien jaksamisen ongelmat ovat muutamia esimerkkejä. Iceheartsin tavoitteena on elää lasten kanssa samaa elämää, osallistua arkeen ja koulunkäyntiin, opettaa ryhmähenkeä ja käyttäytymistä sosiaalisissa tilanteissa, sekä näyttää millaista on, kun välitetään toisesta ihmisestä.
Mikäli haasteet ja ongelmat ovat joskus isojakin, vastapainona on työn palkitsevuus: kasvattajan ja lapsen välinen suhde on pitkäkestoinen prosessi, mutta lopputulos on monesti kultaakin arvokkaampi.
– Jos vastaan tulee 7-vuotias sulkeutunut, kiukkuinen, ahdistuneen oloinen, ehkä jopa väkivalloin ärsykkeisiin reagoiva poika, ja yhteistyö aukaisee tilanteen ja solmun, ja 12 vuoden päästä hän on oppinut sosiaalisen käyttäytymisen säännöt, luottaa toisiin ihmisiin ja tietää, että jossain on joku, joka välittää, niin kyllä se on näkemisen ja kokemisen arvoinen juttu, Ville Turkka summaa.
